Allekirjoittaneella on pieni kuvaähky ja kauhea väsy. Tämä ruutu jääköön viimeiseksi tälle illalle. Yksi viime vuoden ihanimmista illallisista, ruoho varpaiden alla ja aurinko viipyillen matkalla unten maille. Sinne minäkin, puhtaisiin lakanoihin. Huomiseen.
9 kommenttia:
Onnea blogin uuteen suuntaan! Hyvältä näyttää, way to go girl! kram veera
Kiitos ihana Veera, palaan huomenna sun meiliin. Halauksia!
Ihana kuva ja tunnelma. Jos kuva olisi Suomesta, niin tilanteen sinetöisi tiskikoneen surina. Se paras ääni, juhlien jälkeen...
Hieno suunta. Odotan innolla.
Tiskikoneen surina???
Kiitos Nanna, tuo oli ihana ilta! Tiedätkö, minäkin rakastan tiskikoneen hurinaa juhlien jälkeen, todella! ;)
Mahtava fiilis tässä kuvassa, tekisi mieli käydä syömässä tuo juuston jämä tuolta. Ja ehkä ottaisin yhden American Spiritin myös.
Odotan innolla keittokirjaanne, aion ostaa sen miehelleni lahjaksi ja toivoa että hän innostuisi ruoanlaitosta. Oma on lehmä ojassa ;)
Kaari
Surina... Anteeksi... Siis hurina.
Olen tyytyväinen, että ei ollut aihetta kommentoida mitään saksiin liittyvää. Sanoin tänään lapsilleni, että voitte SAKSETOIDA!
Kahden ja välillä kolmen kielen puhuminen takaa nämä kukkaset.
Ja pieni kysymys vielä Hannalle. Tiedätkö mistä saa messinkiniitattuja aterimia. Isoäidilläni oli haarukat ja veitset juuri samannäköisiä kuten kuvissasi. Olen niitä aika kauan metsästänyt. Tuloksetta.
olisipa tiskikone...
Nam! Ja meidän tiskikone kyllä surisee. Mutta se onkin, yli 20 vuotta vanha, saattaapi olla pari ruuvia löysällä.
Onko nuo edelliset endiivit ihan kypsentämättömiä ja onko nuo punaiset pallerot rosépippureita? Meillä mies kantaa endiivipussin kotiin joka kauppareisulta, jos niitä vaan on saatavilla.
Kaikki endiivivinkit siis tänne, vaikka monenlaisia endiivireseptejä jo tiedänkin. Voissa ja sitruunamehussa pehmennettyä, gratiinoituja, salaatteja, mutta mielestäni tuommoisia punaisia pylpyröitä ei ole missään mun endiivihässäköissä...
Lempi Sveitsistä
Lähetä kommentti