Verigreippiä ja mascarponevaahtoa

Mascarpone on yksi jääkaappimme vakioasukkaista, siellä niitä möllöttää tälläkin hetkellä pari purkkia. Säilyvät pitkään ja auttavat parhaansa mukaan yllättävän makeanhimon kurvatessa keittiöön. Hedelmäosaston huumaavan tuoksuiset verigreipit huutelevat seireenin tavoin enkä pääse koskaan niiden ohi kauppareissulla.

Grahamkeksejä lienee jokaisella juustonystävällä kaapin perällä. Siinäpä ne ainekset ovatkin, arkiseen mutta ihan mukiinmenevään jälkkäriin.

Tarvitset verigreippejä tai muita sitrushedelmiä, 2 isoa yksilöä riittää neljän ahneen hengen satsiin. Irrota lohkot greipeistä tähän tyyliin. Laita osa leikkaamistasi lohkoista jälkiruokakulhoihin. Purista käteen jäävistä ruttuisista kuorista mehut pieneen kattilaan. Lisää muutama lusikallinen sokeria sekaan ja kiehauta.

Kaada kuuma liemi hedelmien päälle ja anna jäähtyä.

Veivaa kulhossa mascarponejuustoa ja kunnon loraus kermaa, jos teet jälkkärin isommalle jengille niin voit käyttää koko tuorejuustopurnukan, muuten riittää muutama ruokalusikallinen. Leikkaa vaniljatanko kahtia ja sekoita tangon sisällä olevat siemenet kerman ja mascarponen joukkoon.

Laita grahamkeksit pieneen muovipussiin ja hakkaa haluamallasi aseella keksit murskaksi. Itse suosin pientä puukauhaa, kaulin on vähän liioittelua.

Kasaa jälkiruokakulhoon hedelmien päälle keksinmurut, mascarponevaahto ja lisää verigreippejä, toista kunnes kaikki on käytetty.

Tai unohda se hemmetin mehu kattilaan ja tee kuten alla olevassa kuvassa.

Vispatessa roiskuu - maanantain kirja-arvonta

Rutiinit ilahduttavat minua, varsinkin miellyttävät sellaiset. Luonpa moisen tänne blogiini, olkoon maanantai tästä lähtien gramman verran parempi päivä.

Kolusin meidänkin keittokirjamme kustantavan Otavan keittokirjahyllyn läpi ja kannoin kotiini kasan suosikkejani. Joka maanantai (kunnes Otava kyllästyy hyllyjen välissä pyörivään blondiin) lähtee teille jakoon yksi valitsemani keittokirja. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla kirjapostausta. Kerro miksi kyseisen, seitsemällä tähdellä varustetun opuksen, tulisi päätyä juuri sinun kirjahyllyysi.
Voittajan nimi kajahtaa ilmoille maanantain käännyttyä tiistain puolelle, maanantain aikana vastanneet ovat mukana arvonnassa. Voittaja ilmoitetaan kyseisessä postauksessa, joten pidä silmällä arvontaa johon itse osallistuit. Otava postittaa kirjat voittajille.

Ranskattaret eivät liho tuli minulle tutuksi kun Eeva sitä suositteli, olin itsekin kuvitellut sen olevan hömppää, ilman sen suurempaa pohdintaa. Väärässä olin. Innostuinkin kun löysin kirjan, jossa punahuulinen ranskatar(?) vispaa kermaa niin että roiskuu.
Sisältö ei ollut ollenkaan hassumpi sekään, löysin monta kokeilemisen arvoista reseptiä. Yksi innostavimmista on punajuuri-inkiväärigazpacho, jota aion testata tänään.

Osallistukaahan arvontaan, arvon kulinaristit!

Mireille Guiliano, Ranskattaret eivät liho - Keittokirja
Otava
€ 31,70




EDIT: Arvonta on suoritettu, kirja menee Ainolle, joka jätti kommenttinsa klo 21.39. Lähetätkö osoitetietosi minulle hanna.gullichsen@gmail.com. Kiitos!
Ps. Ensi maanantaina jaossa opus, johon ihastuin ikihyviksi. Iso, painava ja täynnä kaunista asiaa. Muista olla kuulolla!

Kotikokkeja testiryhmään

Tämä resepti tulee mukaan keittokirjaamme, se on yksi suosikeistani pastojen saralla. En ole mestarikokki, mutta tässä onnistun aina. 

Haastaisin teistä ne innokkaat, jotka kanniskelevat kauhaa ilokseen, mukaan kokkaamaan. Osa resepteistä päätyy teidän testattavaksenne. Tähän postaukseen kommentoineiden perusteella valitsen itselleni muutaman kotikokin (tarvitsen nimimerkin sähköpostiosoitteineen) joille tulen lähettämään muutamia repsuja lähiviikkojen aikana testiin. Voit kiljaista halukkuutesi lähteä mukaan, vaikka et tätä kyseistä pastaa ehtisikään testamaan. Mielipiteenne ovat siis tärkeitä, sillä kirjaan ei tule päätymään ainoatakaan reseptiä, jotka eivät ole simppelisti toistettavissa. Tämä keittokirja tehdään teille.

Sitruuna-anjovispastaa, olkaatte hyvät.

Tätä herkkua kun kerran maistaa, on se vaikeaa unohtaa. Raikas ja suolainen pasta toimii niin kuumana kesäpäivänä, kuin ihan tavallisena tiistainakin. Hyvää kuumana, mahdollisesti vielä parempaa seuraavana päivänä eväslaatikkoon pakattuna.

Tarvitset

400 g pastaa

1 sitruuna 

1-2 valkosipulinkynttä

8-10 anjovisfilettä

3 keitettyä kananmunaa

n. 2,5 dl parmesaania raastettuna

½ dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

kourallinen lehtipersiljaa

kourallinen ruohosipulia

mustapippuria myllystä

suolaa

Voit valmistaa pastakastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, iso posliininen käy hyvin. Pese sitruuna kuumalla vedellä ja juuresharjalla huolellisesti, suosi luomusitruunaa kun käytät siitä kuorenkin. Raasta sitruunasta keltainen kuori, varo raastamasta valkoista osaa, se on kitkerää. Purista joukkoon sitruunan mehu. Pilko kulhoon yksi iso valkosipulinkynsi ja paloittele mukaan 10 filettä anjovista. Raasta joukkoon pari kolme desiä parmesaania.

Painele keitetyt kananmunat haarukalla hienoksi ja laita mukaan kulhoon. Lorauta sekaan noin puoli desiä oliiviöljyä. 
Yrttejä voit käyttää mielesi mukaan, lehtipersilja, ruohosipuli, tilli ja basilika sopivat settiin. Hakkaa reilu pari kourallista yrttejä hienoksi ja heitä sekaan. Maun tulisi olla tässä vaiheessa raikkaan sitruunainen ja melko suolainen. Mausta mustapippurilla ja mahdollisesti suolalla.

Keitä pasta runsaassa, hyvin suolatussa vedessä ohjeen mukaan, varo keittämästä liian kauan. Ota talteen desin verran keitinvettä. Valuta pasta lävikössä ja kaada kastikkeen joukkoon. Sekoita, lisää tarvittaessa hiukan keitinvettä, jos pasta vaikuttaa sitä kaipaavan. Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria.

Anjovis vai sardelli?

Käytä kasviöljyyn, mieluiten oliiviöljyyn säilöttyjä suolattuja anjovisfileitä, jotka Suomessa myydään harhaanjohtavasti nimellä sardelli. Varo sillejä ja kilohaileja makeassa mausteliemessä.

VietNAMilaisia rullia

Stellan, Nooran ja monen muun hehkuttama Rulla on kiinnostanut jo pitkään, vihdoin sain tehtyä tilaukseni. Olikin ihana yllätys löytää Rullan takaa tuttu kasvo, teimme Tiinan kanssa töitä samassa ravintolassa pari viisi kymmenen kaksitoista vuotta sitten. Terveisiä vaan Helmeen!

Tilasin ahneuksissani valtavan satsin, kuvittelin nyyttien olevan paljon pienempiä. 30 rullalla olisi ruokkinut isommankin perheen. Riisipaperin alta löytyi rapsakkaa, tuoretta, maistuvaa ja ensiluokkaista tavaraa. Iso plussa käsin kuorituista katkaravuista.
Herkuttelemme viikonloppuisin usein sushilla, pähkäilin ennakkoon että jääköhän rullat kakkoseksi. Ja tiedättekö, turha pelko. Riisiä en kaivannut vähääkään ja olo oli ruokailun jälkeen vielä raikkaampi kuin sushi-illallisen jälkeen.

Rullat tulee tilata pari päivää etukäteen, joten tämä rouva merkitsee kalenteriinsa valmiiksi seuraavan rullaillallisen ja muistutuksen tilauksesta. Ja ehkä ostan seuraavalla kauppareissulla talouspaperin lisäksi riisipaperia.

Onko vietnamilaiset rullat teille tuttuja, entäpä Rulla?

Paahdettua kuhaa

Kuvassa etualalla olevan, Raflankin ruokalistalta löytyvän kuha-annoksen reseptin voit napata itsellesi Hannalla keittää -blogin puolelta. En pääse itse likimainkaan samaan suoritukseen kuin Raflan keittiön taitavat kokit, mutta saan aikaan ihan kelvollisen kuhan kotioloissakin. Suosittelen testaamaan.

Kurttuinen savoijinkaali taipuu moneksi. Pidän siitä kovasti, rapsakka hammastuntuma. Maailma on kuitenkin vähän julma kun varhaiskaalia ei voi nauttia vuoden ympäri.

Nauttikaa perjantaista, minä olen ollut vähäsen laiska kaukaa viisas ja tilannut huomisen illallisen valmiina kotiimme. Siitä lisää huomenissa.

Kuppi kuumaa

Kun viimeksi kirjoittelin kahvista ja teestä, lähditte mukaan keskusteluun mahtavalla kommenttitulvalla. Kiitos vinkeistänne, keittiöön muutti monta rapisevaa pussukkaa joita olen innolla haudutellut.

Vietin viehättävän hetken Katajanokalla, Johan & Nyströmin tiloissa. Kaunis kahvila, taivaallinen teebaari ja konseptimyymälä saman katon alla. Kanavarannan punatiilinen ja korkeakattoinen, historiallinen miljöö ei olisi voinut saada parempaa asukasta.
Teillekin saattaisi olla paikasta iloa, ajattelin. Järjestävät teenmaistiasia joka päivä klo 13.00. Kuvassa olen työn touhussa, etsimässä kupposesta erilaisia tuoksuja. Sain mukaani myös loistavan vinkin. Paistomittarilla on helppo mitata teeveden kuumuus, jotta hentoja lehtiä ei tule poltettua liian kuumalla vedellä.

Pavut paahdetaan käsin, pienessä paahtimossa Tullingessa. Tuoksujen ja mainioiden makujen lisäksi brändi on aatteiltaan ja toimintatavoiltaan puhtoinen. Kahviviljelijät tunnetaan nimeltä, eikä yhdenkään kahvipavun syntyperää tarvitse epäillä. Reilumpaa kauppaa, sitä ei koskaan ole liikaa. Käykäähän kupillisella.

Johan & Nyström
Kanavaranta 7 C
Avoinna arkisin 08-18 ja lauantaisin 10-16




Kuvasta kiitos Pasille

Chicling menee kaaliin

Havahduinpa tuossa taannoin asiaan, että vispilästä on tullut kuin vaivihkaa tärkeämpi arjen apuri kuin ripsentaivuttimesta.
Teen sitä mistä nautin eniten- suunnittelen ruokakuvauksia, haalin kuvauskamaa, sählään kaasu-uunin kanssa, hakkaan näppistä ja tuhlaan pikseleitä viikonloppuisin kun kuvaamme kirjaan tulevia annoksia. Murusten kerääminen tänne, sekin on antoisaa.

Mamma, tämä näkkäri murisee lattialle. Ei haittaa. 

Rakastan kuljeksia kauppahallissa, suunnitella illallisia ja syödä niin että on hyvä olo. En ole mitenkään erityisen inspiroiva pukeutuja, joten siitä ei riitä blogille sisältöä. Ruoka sen sijaan, siitä riittää ammennettavaa.

Ei kannata, menetät lukijoitasi jos vaihdat kokonaan ruoka-aiheisiin postauksiin. Näin totesi kamu. Voi olla, otan sen riskin. Toisaalta, en ole koskaan tavoitellut massoja näillä kirjoituksillani. 

Minulle tuottaa iloa se, että rustaukseni mieleisekseen kokevat tyypit klikkaavaat sivuni auki. Ja mikä parasta, jättävät joskus puumerkkinsä kommenttiboksiin. Siitä ilahtuu aina, uskokaa vaan.

Kuten ilahtuu siitäkin, että uusi koti löytyi! Koti, jossa on hyvä keittiö. 

Pieniä korjausliikkeitä on luvassa Chiclingin suhteen. Aluksi iso kiitos People'sin Biffen aka Maria Ahonen uudesta, upeasta bannerista! Muutos ei tarkoita sitä että jatkossa täällä olisi pelkästään reseptejä ja kanoja kynittävänä. Luvassa on ravintoloita, projektia keittokirjamme kanssa, juhlia ystäviemme säestyksellä ja hyviä viinejä. Mahdollisesti ruokavideoitakin. Kutsun teidät vihdoin keittiöömme, onhan tässä jo sen verran tutustuttu että on korkea aika. Tervetuloa!

Kuva Arthur Franck

Kiitos ruoasta

Allekirjoittaneella on pieni kuvaähky ja kauhea väsy. Tämä ruutu jääköön viimeiseksi tälle illalle. Yksi viime vuoden ihanimmista illallisista, ruoho varpaiden alla ja aurinko viipyillen matkalla unten maille. Sinne minäkin, puhtaisiin lakanoihin. Huomiseen.

Under construction..

Omeletti

Hannalla keittää -blogin puolella on tarjolla parasta pikaruokaa.

Parmesansämpylät

5 dl maitoa

30 g kuivahiivaa

reilu tl suolaa

loraus hunajaa

iso nokare voita tai loraus öljyä

pala parmesania raastettuna

n.10-12 dl jauhoja

Sekoita kädenlämpöiseen maitoon hiiva, hunaja ja suola. Kippaa joukkoon muutama desi jauhoja ja hienoksi raastettu parmesanjuusto, sekoittele puulastalla. Mukaan pehmeä voi ja lisää jauhoja. Vaivaa kuin viimeistä päivää, vaihda puulasta nyrkkiin, kun taikina alkaa olla liian paksua lastalla veivattavaksi. Itse en ehtinut tätä taikinaa vaivaamaan lainkaan, sillä puhelin soi ja alaovella odotti yllätys. Siksipä näistä tuli ihmeellisiä murotaikinasämpylöitä jotka hajoilivat käteen. Taikinan tulisi irrota kulhon reunoista, älä laita liikaa jauhoja- mitä löysempi taikina, sitä paremmat sämpylät. Anna taikinan kohota liinan alla puolisen tuntia.

Leivo mielesi mukaiset sämpylät, jos laiskottaa, leivo leipä. Anna palleroiden kohota puoli tuntia. Voitelimme nämä maidolla, koska lapsen mielestä voitelu on leivonnan paras osa. Paista himpun yli 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Paljon parjattu kaasu-uunimme (joka on oikeastaan täydellinen pitsauuni) puhisi ja puhkui sinne kolmensadan kieppeille, joten pohjasta tuli kullanruskea musta ja sisus jäi vähän tahmeaksi. Kelpasivat silti. 

Voi miten odotan uutta kotia löytyväksi ja toivon kovasti, että sen uunissa olisi jonkinlainen säätömahdollisuus, niin pääsisi tämä leipominen ihan uudelle tasolle. 

Ps. Olen tarkka ja otan melko usein Pirkkaa. Luomuvalikoima on ilahduttavan laaja ja hintansa puolesta se on usein edukkain. 

Vihreää kultaa

Vihersalaatti maistuu ennen ateriaa, lounaan tai illallisen kera. Usein nautimme kulhollisen vasta ruoan jälkeen, ison juustokimpaleen kanssa.
Salaattiin keräilen vihannestiskin raikkaimmat vihreät, salaatit ja yrtit. Pesen salaatinlehdet jääkylmässä vedessä, isomman määrän ollessa kyseessä lavuaari on hyvä paikka salaatinpesuun. Tulppa paikoilleen ja puhtaaseen altaaseen raikas vesi, salaatti sekaan uiskentelemaan. Kuivaan puhtaat lehdet salaattilingon avulla ja heitän tarjoilukulhoon. Siinä on paras keino saada salaatti pysymään rapsakkana ja reippaana. Kastike kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua, jotta se ei latista lehtiä.

Kastike on meillä yleensä klassinen ranskalainen, johon tarvitaan

1 rkl dijonsinappia

2 rkl punaviinietikkaa

6 rkl hyvää oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria myllystä

Sekoita ensin sinappi ja mausteet keskenään, veivaa joukkoon viinietikka, jonka jälkeen valuta öljy sekaan nauhana, sekoittaen samalla.

Yksi osa etikkaa tai sitruunanmehua, neljä osaa öljyä. Siinä suhde, jolla pärjää. Maustaa voi kuinka mitenkin tahtoo, testaamalla löytyy oma suosikki. 

Mikä on sinun suosikkisi salaatin sekaan?

Punajuurikeittoa

Hannalla keittää -blogin puolella talvinen keitto tarjotaan huumaavan punaisena ja höyryävän kuumana. Klikkaa ja kokkaa. 

Rättirieha

Pitää kijaista viikonlopun kuumin menovinkki teillekin, jollette ole vielä kuulleet. Huomenna lauantaina löytyvät stadin kuumimmat fashionistat saman katon alta, mukanaan ovat kuljettaneet aarteensa jotka sinä voit noutaa käteisen avulla itsellesi. Homman nimi on Rättirieha, We Got Beefissä klo 13-17.

Lisätietoa tapahtumasta Facebook-sivulla, sekä Inken ja Janin kadehdittavan coolilla tontilla.

Railakasta riehaa toivottelen!

Sillä sipuli

Suunta muuttuu, mutta ei vielä tällä viikolla. Olette mahtavia jos jaksatte odotella. Blondi palaa kun aika on kypsä.

Nimijuhlaa

Keittokirja, se etenee. Kuvassa rimpuilen syyskuisessa Etelä-Ranskassa uunituoreen (joskin lainassa olevan) Nikonin kanssa, joka on tätä nykyä kasvanut kiinni käsivarteeni. 35 millinen putki toimii mainiosti ruokakuvissa, 50 millisen aion ostaa itselleni heti kun kirjan materiaali on Otavan pöydällä.
Ensi viikolla tarvitsen hiukan apuanne, luvassa on huutoäänestys parin reseptin kesken. Kaikki kun eivät mahdu mukaan.

Nimijuhliakin olemme viettäneet, kirja on nimittäin ristitty. Arvaako joku?

Leppoisaa viikonvaihdetta toivottelen ja katoan joogasalin hämärään, palaan sunnuntaina. Tasapainoisena ja energisenä, toivon.

Alvar Gullichsen - Maalauksia

Lahjakas Allu, back in business.

Alvar Gullichsen 

Maalauksia

Galleria Heino 7.1. 2012 - 29.1. 2012

Kiroileva kotikokki

Vuosi sitten, nelituntisen suklaatryffeliteatterin jälkeen päätin että ei koskaan enää. Liikaa vaivaa, aivan liikaa vaivaa.

Jouluaattoaamun valjetessa pitelin suurta keittiöveistä tumman suklaan kurkulla. Kanan muisti.

Kuvat otettiin siinä vaiheessa, kun kaikki oli mennyt putkeen. Siitä se alamäki sitten lähti, eikä kukaan lähestynyt keittiötä ennen kuin katosin yläkertaan putsaamaan suklaatahrat essuni lisäksi hiuksistani, keltaisen lesken suosiollisella avustuksella. Suuni pesin saippualla.

Rakkaudella tehdään hyvää ruokaa. Toki, yleensä. Ei se kuitenkaan aina päde. Kaikki suklaatryffelit nimittäin katosivat, eikä yöllä löytynyt kylmiön hyllyiltä muuta kuin tyhjä kulho. Se tyhjä kulho riittää syyksi aloittaa suklaashow jälleen vuoden päästä.

Lotten & Anthony

Katsokaapa tätä! Olen niin onnellinen ystävän puolesta!

Kaunista keskiviikkoa, kamut!

Kuumat paikat

Anthony Bourdain on Suomessa. Rakastan Anthony Bourdainia. Ra-kas-tan. Anthony Bourdainin kuvaustiimillä on hyppysissään kirje, jossa toivotan heidät tervetulleeksi illalliselle meidän kotiimme. Kuvitella saattaa, ettei se ole ainoa kutsu, jonka ovat saaneet.

Ikinä, koskaan, milloinkaan, ei ole minua näin kovasti jännittänyt.

Pitäkää teidän kahdeksaatuhatta peukkua pystyssä, olkaa niin ihanat. Mikä ihana mies, mikä ihana nimi. Anthony Bourdain. 

Anthony, if you read this, call me! 

Anthonyn kuva Time.com